PayPal valuuttaongelma

Olen aiemminkin kertonut käyttäväni ulkomaisia verkkokauppoja. Useimmiten teen ostokseni euroissa, mutta joskus myös muissa valuutoissa. Maksamiseen käytän mieluiten PayPal verkkomaksua, jolloin minun ei tarvitse paljastaa vastapuolelle luottokorttitietojani. Tietoturvasyistä en myöskään ole kytkenyt luottokorttiani PayPaliin, vaan siirrän rahaa PayPal tilille erillisinä siirtoina.

Yritin tänään tilata urheiluun soveltuvia aurinkolaseja Englannista, mutta tilauksen teko keskeytyi siihen että myyjä ei saanut suoritusta. Lasien myyjä vahvisti tilauksen sinänsä näkyvän heillä oikein, mutta maksu uupui. PayPal tilillä maksu näkyi statuksella ”Canceled” eli peruutettu.

Soitto PayPalin asiakastukeen Irlantiin paljasti ongelman; muunnos valuuttojen välillä ei tällä hetkellä toimi PayPal palvelussa. Normaalistihan palvelu tekee muunnoksen automaattisesti, eli ostoksen voi tehdä missä tahansa valuutassa, kunhan katetta löytyy ylipäätään jossakin valuutassa.

Perustin PayPal tililleni puntasaldon, siirsin sinne rahaa ja tein uuden tilauksen. Ja kas, tällä kertaa homma toimi ja tilaus meni maksun kera perille.

Niin kätevä palvelu kuin PayPal onkin, tiedottamisesta ei tällä kertaa tipu pisteitä. Varsinkaan, kun PayPal asiakastukeen pääsy ei ole aivan yksinkertaista. Sähköpostitse lähestyttäessä palvelu palauttaa yleisimpien ongelmien FAQ listan ja pyytää lähettämään tarvittaessa postia uudestaan. Asioiminen puhelimitse edellyttää puolestaan verkkopalvelusta saatavaa tunnistautumiskoodia, joka on käytettävä tunnin sisällä sen luonnista. Vahvat tunnistautumisvaateet sinänsä ymmärtää, kun asiakkaiden rahavarojen kanssa ollaan tekemisissä.

Asiasta olisi kuitenkin voitu tiedottaa palvelussa viimeistän siinä vaiheessa kun tämä yrittää tehdä maksua valuutalla jolle hänellä ei ole saldoa. Montakohan PayPalin miljoonista käyttäjistä taistelee tälläkin hetkellä saman ongelman kanssa? Toivottavasti tämän artikkelin julkaisun jälkeen edes muutama vähemmän.

Ensimmäistä kertaa yli 200 km pyörällä

Olen osallistunut vuosittain yhdestä kolmeen kuntopyöräilytapahtumaan, joissa reittien pituus on ollut 100 – 140 km. Tampereella järjestettävän Suomen suurimman pyöräilytapahtuman, Pirkan pyöräilyn ns. klassikkolenkin Näsijärven ympäri olen ajanut toistakymmentä kertaa. Tapahtuman sijoittuminen kesäkuun alkupuolelle patistaa pyörän selkään heti kun tiet ovat ajettavassa kunnossa. Tänä vuonna aloitin harjoittelun pääsiäisenä.

Ennen tätä kesää oli pisin koskaan ajamani pyörälenkki 140 km pitkä Tour de Helsinki. Niinpä perhoset alkoivat kutitella vatsanpohjaa heti vappuviikolla, kun menin ilmoittautumaan 217 km pitkälle Pirkan lenkille. Olin päättänyt ottaa selvää onko minusta siihen.

Pyörän mittariin ehti kevään mittaan kertyä 1500 km ennen kauden kovinta koitosta. Vahvistaakseni uskoa itseeni ajoin vielä toukokuun lopulla 170 km pitkän harjoituslenkin. Pitkillä matkoilla tarvitaan paitsi fyysistä kuntoa, myös henkistä kanttia. ”Se matka menee sinulta yhdessä hurmoksessa”, rohkaisi Pirkan Lenkkiä ajanut harjoituskaverini.

Kevät kääntyi kesäksi ja suuri päivä tuntui tulevan vastaan liiankin nopeasti. Yhtäkkiä kaikki mitä valmistautumisen suhteen oli tehtävissä, oli tehty. Enää sopi toivoa ilmojen haltijan olevan suosiollinen. Takavuosina Pirkkaa kun on poljettu niin räntäsateessa kuin ennätyshelteessäkin.

Tapahtumapäivä valkeni tihkusateisen harmaana mutta vähätuulisena. Lähtöryhmityksessä liityin pyöräilyseura Kaupin Kanuunoiden organisoimista keskinopeusryhmistä siihen hitaimpaan, 28 km/h ryhmään. Päätavoitteeni oli kuitenkin turvallinen ajo ja maaliin pääsy.

Lähtö tapahtui hieman aamuseitsemän jälkeen ja pian totesin ajonopeuden olevan kuntooni nähden sopiva. Kiristämisen varaa ei juurikaan olisi ollut, mutta meno maistui ja kilometrit taittuivat yllättävänkin nopeasti. Aloin päästä siihen kaverini ennustamaan hurmostilaan. Sadekin lakkasi ja tiet alkoivat kuivua. Tunnelma nousi entisestään n. 100 km kohdalla kun reitti yhtyi tuttuun klassikkolenkkiin. Mahtavaa - nyt oli itse ajamassa yhdessä noista Pirkan Lenkin ”kanuunajunista” joiden vauhdikasta menoa olen aiempina vuosina ihaillen seurannut ohitettavan roolissa!

Rutinoitunut keskinopeusryhmän vetäjä piti tiukassa otteessaan niin ajomuodostelman kuin aikataulunkin. Pysähdyksiä tehtiin kolme, yhteispituudeltaan n. 20 minuuttia. Viimeisen n. 160 km kohdalla olleen huoltotauon jälkeen nilkkani alkoivat vaivata ja polkeminen kävi vähitellen yhä tuskaisemmaksi. Joissakin noilla vaiheilla myös epäusko maaliin selviytymisestä nosti päätään, mutta maali lähestyi sen verran nopeasti, että psyykkinen notkahdus jäi lyhyeksi.

Pääsin maaliin Hakametsän jäähallille suhteellisen hyvissä voimissa hieman yli kahdeksan tunnin kuluttua lähdöstä. Sen verran rankka lenkki kuitenkin oli, että erityistä hinkua noin pitkille matkoille ei ainakaan heti syntynyt. Mielummin ajan viikossa kaksi sadan kilometrin lenkkiä kuin yhden kahdensadan. Mutta tulipahan tämäkin koettua - minä tein sen!

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Pyörällä päästään
Tukeeko työnantajasi työmatkapyöräilyä?
Sohvaperunasta selkävaivojen selättäjäksi
Liikuntaa nettiaikakaudella

Punaista päin suojatiellä

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden on todettu kunnioittavan huonosti liikennevaloja. Lainvastaista käyttäytymistä perustellaan yleensä kiireellä tai huonolla säällä - sateella tai kylmällä ilmalla on ikävää odotella valojen vaihtumista vihreäksi.

Onnettomuuden sattuessa auto vie kuitenkin aina voiton kevyestä liikenteestä. Punaista valoa uhmaava on altavastaaja myös oikeudessa. Lisäksi meidän aikuisten on muistettava esimerkin merkitys lasten liikennekäyttäytymiseen. On vaikea selittää lapselle miksi hänen pitäisi kunnioittaa liikennevaloja, jos aikuisetkaan eivät tee niin.

Asenteissa on siis parantamisen varaa, mutta onko tekniikkakaan ihan ajan tasalla?

Useimmilla paikkakunnilla vihreään valoon on vuosien saatossa lisätty vilkunta jakson lopussa merkiksi siitä, että valo on vaihtumassa punaiseksi. Tämä ns. vilkkuvihreä helpottaa arvioimaan koska katua voi vielä turvallisesti lähteä ylittämään ja vähentää näin tilanteita, joissa jalankulkijan vihreä valo vaihtuu kesken kadunylityksen punaiseksi.

Miksi jalankulkijoille ei meillä anneta ennakkotietoa myös valon vaihtumisesta vihreäksi? Onhan autoilijoillekin oranssi opastinvalonsa, jolla on oma merkityksensä molempiin suuntiin.

Esimerkkiä voisi ottaa vaikka Suomenlahden toiselta puolen. Tallinnan keskustassassa jalankulkijoiden liikennevalot on varustettu numeronäytöllä, joka kertoo aina jäljellä olevan ajan valon vaihtumiseen. Tämä "sekuntikello" kannustaa jalankulkijoita turvallisempaan liikennekäyttäytymiseen. He jaksavat kärsivällisemmin odottaa valojen vaihtumista vihreäksi kun tietävät, ettei siihen montaa sekuntia tuhraannu.

Lähteet: Liikenneturva, Autoliitto